Elokuun blogi/ Vilja Siitonen

Mari Lindholm @ 9.8.2010 | 16:22

Mietteitä työelämästä

Suomessa on hyvät työsuhde-edut ja työttömyysturva. Nämä ovat hyviä ja kannatettavia
asioita, mutta jotain meiltä puuttuu. Työkulttuurimme ei tue pitkää jaksamista, vaan
ihmiset palavat loppuun kesken työurien. Koko ajan on oltava tehokkaampi ja
kannattavampi, ja silti väkeä vähennetään. Vähemmällä väellä halutaan samat tai jopa
paremmat tulokset. 

Mitä jos emme pitäisikään ehdoin tahdoin niin paljon ihmisiä työelämän ulkopuolella?
Olisimmeko valmiita luopumaan jostain, jotta kaikki halukkaat voisivat tehdä töitä?

Istuin Istanbulissa ravintolassa ja katsoin, miten ravintolahenkilökuntaa oli paljon
ja he kaikki tekivät pitkää työpäivää. Heillä näytti olevan hyvä yhteishenki ja
palvelualttius oli ensiluokkaista. Samantyyppisessä ravintolassa olisi Suomessa
ollut enää siihen aikaan ehkä yksi työntekijä, joka olisi harmistuneena katsonut
kelloa ja vaikuttanut siltä, että elämä alkaa vasta kun töistä päästään. Mitä jos
työ olisikin elämäntapa? Mitä jos työkaverit olisivatkin toinen perhe ja työpaikka
toinen koti? Tarvitaanko siihen välimerellinen ilmasto vai voimmeko saavuttaa sen
täällä? 
 
Kuvaa ei toki saa liikaa romantisoida, sillä Turkissa on myös suuret
työttömyysluvut, eivätkä työssäkäyvätkään saa ansaitsemaansa palkkaa. Enkä haluaisi
Suomeen samanlaista sosiaaliturvaa kuin Turkissa. Kuitenkin uskon, että meillä on
jotain opittavaa.