Ylös, ulos ja lenkille
Vuoden alussa on aina ajankohtaista puhua liikunnasta. Yhteiskunnan kehitys on johtanut siihen, ettemme joudu enää luonnostaan liikkumaan kehon tarvitsevia määriä. Yksilön tulisi siis itse tietoisesti huolehtia asiasta, mutta valitettavasti emme vapaaehtoisesti vain harrasta tarpeeksi liikuntaa. Tämä johtaa huonoon peruskuntoon, joka on yhteydessä moniin sairauksiin. Ihmisten vähentyneet liikuntaharrastukset näkyvät siis välillisesti sosiaali- ja terveysmenoissa. Kehon pahoinvointi on monesti yhteydessä myös mielen pahoinvointiin. Miksi omaa kehoa ei huolleta, vaikka liikunta edistää hyvinvointia?
Syitä liikunnan harrastamisen vähenemiseen on monia. Kiire ei kysy, onko aamulenkki tehty. Liikuntamaksut saattavat olla ylivoimainen este pienituloiselle lähteä uimahalliin. Muut kuin liikuntaharrastukset saattavat tuntua mielekkäämmiltä ja kehittävämmiltä kuin urheilu. Fyysisen kunnon brändäys on jäänyt kesken. Hektisessä yhteiskunnassa arvomaailma ei tue liikkumista. Arkiliikunta ei palkitse mitalein.
Jos suomalaiset eivät liiku vapaaehtoisesti, tulisi yhteiskunnan ohjata meitä. Liikunnalla on merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus moniin ongelmiin, joten myös yhteiskunnan rahallinen tuki on perusteltua. Ongelma onkin toteutuksessa, sillä kaikki suomalaiset tasapuolisesti tulisi saada liikkeelle.
Peruskoulu on pitkällä aikavälillä koko väestön kattava järjestelmä, jonka avulla nykyiseen kehityssuuntaan olisi mahdollista puuttua. Suomessa peruskoulun pakollisten oppituntien lukumäärä on pienempi kuin monissa OECD-maissa. Peruskoululainen viettää siis tuntimääräisesti vähemmän aikaa koulussa kuin monien muiden maiden oppilaat. Suomessa voitaisiin siten nostaa opetuksen tuntimäärää ja lisääntyvät opetustunnit voitaisiin käyttää liikuntaan.
Liikunnan määrällinen lisääminen paitsi parantaisi nuortemme terveyttä, myös opettaisi, että liikunta on osa jokapäiväistä arkea. Peruskoulun kuuluukin antaa eväitä koko elämään. Jollei liikkuminen tule tutuksi peruskouluaikana, saattaa se jäädä kokonaan vieraaksi. Liikuntatunnit tulisi nähdä voimavarana, jonka kautta koululaiset oppivat oikeanlaiset elämäntavat. Huonosta yleiskunnosta johtuvat ongelmat pystyttäisiin siis ehkäisemään ennalta koulun toimin, tuntien lisäämisellä, ilman, että muusta opetuksesta pitäisi karsia.
Varsinkin nuorempien oppilaiden koulupäivän pidentyminen helpottaisi myös perheiden arkea. Kouluympäristö on valvottu, ja oppilaat viettävät aikaa muiden ikäistensä seurassa. Liikuntatuntien lisäämisen ei voida nähdä rasittavan oppilasta, sillä liikunnan tulisi olla osa jokaisen suomalaisen elämää.
Koulujärjestelmän kehittäminen kansanterveyttä edistävään suuntaan ei kuitenkaan lohduta peruskouluiän jo ohittaneita. Meidän on otettava itse itseämme niskasta kiinni, sillä harva tullaan noutamaan kotisohvalta. Haastankin jokaisen auttamaan liikunnan brändäämisessä ja lähtemään ylös, ulos ja lenkille. Ole esimerkkinä muille.